Hiihtäjä Kalle Jussilan historia

Kirjoittanut Pertti Huovinen ja Jarmo Alasiurua

30 KM MAASTOHIIHDON ENSIMMÄINEN SUOMALAINEN "OLYMPIAVOITTAJA" OLI JAKKUKYLÄLÄINEN MESTARIHIIHTÄJÄ KALLE JUSSILA

"Kerran käytiin kova kilpailu. Taisi olla Kemissä - en muista. Latu oli tukossa ja menomatkalla minä jouduin sitä aukomaan, mutta minäpä en hiihtänyt lujaa. Vasta palatessa annoin huilata. Ritola hiihti Aholan takana ja yllytti myötäänsä: "Antti, älä anna tulla rakua..." Minä sen kuulin ja lisäsin vauhtia. ja kun olivat panemalla panneet eelle, niin minä pysyin eellä". Viimeisten sanojen aikana vanha suurhiihtäjä iski kämmennensä tuolin nojiin niin, että liitokset natisivat ja keinu kiikahteli rajusti edestakaisin. Pohjalainen veri näkyi kuohahtaneen tulista ottelua muistellessa, jossa vanhat kilpaveikot olivat yrittäneet yhteisvoimin sortaa hänet. Näin kertoili Kalle Jussila hiihtokirjailija Jussi Kirjavaisen haastattelussa vuonna 1935. (Kaleva 11.2.2021)

Kättelikö Kalle Jussila De Coubertinia? 

Iin Jakkukylästä kotoisin ollut Kalle Jussila oli maamme kärkihiihtäjiä 1900-luvun taitteessa. Hän voitti Suomen merkittävimmän hiihtokilpailun Oulun hiihdon 30 kilometrin matkan vuosina 1896 ja 1902. Kalle Jussilan nimiin merkittiin myös "maailmanennätys", kun hän ensimmäisenä alitti kahden tunnin haamurajan 30 kilometrin hiihdossa.

Kalle Jussila oli parhaimmillaan nimenomaan murtomaalla, mutta valitettavasti Suomessa pidetyt hiihdot järjestettiin lähes poikkeuksetta jäällä. Maastohiihtotaitojaan Kalle Jussila pääsi näyttämään Ruotsissa järjestetyissä Pohjoismaisissa kisoissa, Nordiska Spel. Kisoista on kerrottu Kalle Jussilaa sivuavissa kirjoituksissa paljonkin. Lukijalle jää useista kirjoituksista, muun muassa Illinsaaren hiihtomajalla olevasta hieman sekavasta taulusta sellainen käsitys, että kisat olisivat olleet vain hiihtokilpailut. Ruotsalaisia lähteitä tutkimalla paljastuu, kuinka suuresta tapahtumasta oli kysymys.

Iso tapahtuma

Pohjoismaisia kisoja voi pitää talviolympialaisten edeltäjänä. Kisojen ideoija oli ruotsalainen upseeri ja urheilumies Victor Balck. Häntä kutsutaan Ruotsin urheilun isäksi, ja hän toi olympia-aatteen Pohjoismaihin. Hän oli nykyaikaisen olympialiikkeen perustajan ranskalaisen paroni Pierre de Coubertinin hyvä ystävä ja työtoveri ja oli luomassa ensimmäisiä nykyaikaisia olympiakisoja Ateenaan vuonna 1896. De Coubertin oli Pohjoismaisten kisojen kunniavieraana Tukholmassa. Balckin ystäväpiiriin kuului myös Suomen urheilun isäksi mainittu Ivar Wilksman. Wilksmanin kautta saatiin kutsuttua suomalaiset mukaan niin olympialiikkeeseen kuin Pohjoismaisiin kisoihin.

Suomalainen urheilu ei ollut vielä järjestäytynyt omiksi liitoiksi. Wilksman ja muut helsinkiläiset urheilumiehet ottivat yhteyttä Oulun hiihtojen järjestelytoimikuntaan hiihtojoukkueen saamiseksi Tukholmaan, olivathan maamme parhaat hiihtäjät pohjoisesta. Oulun hiihtojen järjestelytoimikunta kustansi kisamatkalle aikaisempien näyttöjen perusteella Iin Kalle Jussilan, Haapaveden Jussi Ritolan ja Kärsämäen Otto Hepoahon. Lisäksi mukana oli helsinkiläisiä ylioppilashiihtäjiä ja keuruulainen Asarias Autio omalla kustannuksellaan.

Victor Balckin haaveena oli saada kesäolympialaisten lisäksi talvikisat, minkä eteen hän teki kovasti töitä. Niinpä Nordiska Spel oli askel siihen suuntaan. Pohjoismaiset kisat kestivät toista viikkoa, joten Kalle Jussilalle ja kumppaneille tuli matkoineen pitkä reissu. Kisojen lajiohjelmaan kuului useita nykyisinkin talviolympialaisissa olevia lajeja. Maastohiihdon ja mäenlaskun lisäksi oli muun muassa pika- ja taitoluistelu sekä curling. Hiihtolajina oli myös viestinhiihto, jossa joukkueilla oli viestikapula. Suomalaiset eivät osallistuneet viestinhiihtoon. Edellä mainittujen ohella kisoissa pelattiin Ruotsin ensimmäinen virallinen jääpallo-ottelu, jossa Uppsala HK voitti Stockholm HK:n 1-0. Erikoisempaa talviurheilua olivat potkukelkkakilpailut, nykyisen jääsurffauksen tapainen luistinpurjehdus ja ratsastushiihto. Oli siinä Jakkukylän miehellä Kalle Jussilalla ja kumppaneilla ihmettelemistä.

Nordiska Spel-kisoja pidettiin 1920-luvulle saakka. Suomalaiset hallitsivat niiden hiihtolajeja. Ensimmäiset talviolympialaiset pidettiin vuonna 1924. Victor Balckin haave talviolympialaisista toteutui ja Nordiska Spel saatettiin lopettaa.

Osanottajia oli Pohjoismaiden lisäksi Keski- ja Etelä-Euroopasta, eli tapahtuma oli todella kansainvälinen. Eri maiden liput juhlistivat kisapaikkaa ja käytettiin kansallistunnuksia. Suomella ei tuohon aikaan ollut virallista lippua. Kisapaikalla oli Venäjän lippuja, mutta suomalaiset olivat vieneet oman epävirallisen sinivalkoraidallisen lipun hiihtopaikalle.

Suomalaista urheiluhistoriaa

Kisojen ensimmäinen laji oli pikaluistelu. Kyseessä oli samalla maailmanmestaruuskilpailut. Maailmanmestaruudesta kilpailtiin nykyiseen tapaan neljän matkan yhteistuloksessa. Kilpailussa tehtiin suomalaisen urheilun historiaa. Fredrik Wathen voitti kolme lajia neljästä ja samalla ensimmäisenä suomalaisena maailmanmestaruuden kaikki urheilumuodot huomioon ottaen. Muut mitalit menivät Ruotsiin, Norjaan ja Hollantiin. Voittajan kunniaksi soitettiin Porilaisten marssi! Voisi kuvitella, että kisojen kunniavieras de Coubertin olisi jakanut palkinnot.

Maailmanmestaruustitteleistä kilpailtiin myös taitoluistelussa, silloin nimellä "kaunoluistelu". Miesten kilpailussa voitti ruotsalainen Ulrich Salchow ensimmäisen kaikkiaan kymmenestä maailmanmestaruudestaan. Salchowin mukaan nimetty hyppy kuuluu nykyisinkin taitoluistelun pakollisiin hyppyihin. Myös pariluistelun kulta meni Ruotsiin. Luistelulajeissa olivat katsomot täynnä.

Kalle Jussila oli osana joukkuetta todistamassa suomalaista urheiluhistoriaa ja pääsi juhlimaan Wathenin voittoa yhteiselle päivälliselle. Oma koitos oli vielä edessä. Suomalainen tietotaito oli levinnyt hiihtopiireissä maamme rajojen ulkopuolelle. Kaikki parhaat ruotsalaiset hiihtäjät käyttivät tiettävästi haapaveteläisiä suksia. "Haapaweesi ja Riittulaskidor" (ritolasukset) oli kova sana Tukholmassa. Jussila hiihti kehittämällään maastoon erityisesti sopivalla iiläisellä mallilla. Se poikkesi haapavetisestä siinä, että Kalle oli höylännyt suksen yläpinnan tasaiseksi, mikä ilmeisesti teki suksesta hieman kevyemmän.

Hiihtolatu kovassa maastossa

Kilpailulatu oli tasamaan miehelle vaativa jyrkkine mäkineen, mutta helpotusta toi se, että kilpailijoille annettiin lupa juosta mäet ylös ja alas. Norjalaiset protestoivat tätä kovasti, mutta se ei auttanut. Pitemmälle matkalle, eli 60 kilometrille lähti vain kaksikymmentä yrittäjää, joista Hepoaho, Autio ja Ritola ottivat kolmoisvoiton. Kalle Jussilan päämatkalle "sprinttimatkalle, 30 kilometrille oli ilmoittautunut kolme ja puoli sataa miestä! Uusi Suometar-lehdelle kisoista raportoinut musiikkimiehenä tunnettu Heikki Klemetti oli harmissaan siitä, että monissa lajeissa oli ollut tuhatmäärin katsojia, mutta maastohiihdossa vain 300 - 400, toki sitäkin asiantuntevampaa hiihdon ystävää.

Kalle Jussilan ja muiden pohjalaisten hiihtäjien ei tarvinnut kilpailla sarkahousuissa, vaan heille oli hankittu valkoinen hiihtopuku, jossa oli leveä sininen vyö. Nykyisillä edustusväreillä on siis pitkä historia. Kilpailuissa käytettiin suomalaisista tasamaan hiihdoista poiketen väliaikalähtöä, josta Kalle Jussila ei pitänyt. Lähtötapa ei menoa hidastanut. Kuusi kilomeriä ennen maalia kilpailun kulkua sekuntikellon kanssa jännittänyt Heikki Klemetti riemastui, kun Jussila tuli reilussa johdossa norjalaiseen ennakkosuosikkiin Paul Braatheniin. "Jussila ilmestyy jäniksenä läheiselle mäen törmälle rinnassaan n:o 78 ja kiitää pyrynä ohitseni. Ei hätää, voitto tulee!" - raportoi Klemetti. Kalle Jussila voitti lopulta kuuden minuutin erolla.

Klemetti visioi kilpahiihdon tulevaisuutta vaatimalla Suomessakin siirtymistä murtomaalle. Samoin olisi ryhdyttävä harjoittelemaan mäenlaskua, jota Tukholmassa seurasi 10000 katsojaa. - Uutta katseltavaa Jussilalle ja muille pohjalaishiihtäjille sekin. Klemetti arveli, että pohjalaiset suksentekijät osaisivat tehdä mäkisuksia siinä kuin hiihtosuksiakin.

Hiihdon palkintojenjako oli komea. Varmaa tietoa minulla ei ole siitä, soitettiinko Kalle Jussilallekin Porilaisten marssi. Luultavasti, olihan se kuultu Watheninkin kunniaksi. Kalle Jussila sai palkinnoiksi hienot mitalit ja pokaalit. Nyt tullaan otsikon kysymykseen palkintojen jakajasta. On hyvinkin mahdollista, että Viktor Balckin ystävä de Coubertin olisi jakanut palkinnot, saattaa olla, että mukana on ollut kuninkaallisiakin. Hieno hetki Jakkukylän miehelle.

Palkinnot rahoiksi

Kalle Jussila myi palkintonsa Oulun hiihtojen järjestelytoimikunnalle. Raha oli suuren perheen huoltajalle tarpeellisempi kuin pokaalit ja mitalit. Palkintojen nykyistä olinpaikkaa en tiedä. Suomen kamaralle palattuaan Kalle Jussila voitti kahdet kisat ja oli kerran toinen ennen palaamistaan kotikulmilleen. Hyvä tili kovasta urakasta, sillä kaikissa kisoissa oli rahapalkinnot. Tukholman Pohjoismaiset kisat monine lajeineen ja suurine ihmismäärineen oli varmaan elämys mukana olleille pohjoispohjalaisille hiihtäjille, jotka toki olivat kokeneita isojen hiihtojen kävijöitä kotimaassaan.

Kalle Jussila voitti Pohjoismaisten kisojen 30 kilometrin hiihdon myös vuonna 1905 Östersundissa, jonne kisat oli siirretty Tukholman lumipulan takia. Voittoa helpotti norjalaisten pois jäänti. Syynä oli Norjan itsenäistyminen unionista Ruotsin kanssa, mikä hiersi maiden välejä. Kilpailujen arvon huomioon ottaen Kalle Jussila nousee korkealle Iin urheiluhistoriassa. Koko Suomen hiihtohistoriassakin Kalle Jussilan Pohjoismaisten kisojen voitto, joka ajoittuu samaan tapahtumaan kuin Fredrik Wathenin ensimmäinen maailmanmestaruus, on iso asia - kättelipä hän de Coubertinia tai ei.

Kirjoittanut Pertti Huovinen


KALLE JUSSILAN SYNTYMÄSTÄ 150 VUOTTA

Mestarihiihtäjä Kalle Jussilan (10.10.1869 - 5.9.1951) syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta vuonna 2019.

Iin, sittemmin Yli-Iin Jakkukylässä asunut Kalle Jussila oli merkittävä hiihtourheilija 1890-luvun alusta aina vuoteen 1905 saakka. Lista Kallen voittamista hiihtokisoista on pitkä. Yhtenä voisi mainita Oulun Hiihdon 30 kilometrin voitto vuonna 1896, jossa hän ensimmäisenä ihmisenä maailmassa alitti kahden tunnin ajan. Kannattaa huomata, että alkuverryttelynä Kalle hiihti aamulla kotoaan 40 km matkan Yli-Iistä Ouluun kilpailupaikalle ja jäähdyttelylenkkinä saman matkan takaisin kotiin.

Muitakin kilpailumatkoja Kalle teki hiihtäen. Esimerkiksi v. 1897 Kalle hiihti Jyväskylän hiihtokisoista Joensuuhun ja kilpailtuaan siellä palasi hiihtäen Kärsämäelle ja edelleen Oulaisiin, josta sitten junalla Iihin. Hiihtomatkaa siirtymistä kertyi noin 600 km.

Ruotsissa Kalle voitti Pohjoismaiden mestaruuden vuosina 1902 ja 1905. Ruotsalaiset kutsuivat Kallea "Lapin noidaksi" kun hän kokovalkeassa hiihtopuvussaan vilahteli metsän siimeksessä ohitellen kymmeniä kilpakumppaneitaan. Kalle ei kuulemma koskaan huutanut latua edellä menevältä vaan hiihti "ummen" kautta ohi.

Kalle oli tunnettu kumarasta hiihtotyylistään, sanottiin, että loppukirissä hän näytti menevän melkein kaksinkerroin. Ruotsissakin olivat yrittäneet ottaa Kallesta kuvan maalisuoralla, mutta kuvaa ei saatu, kun Kalle tuli loppusuoraa niin kyyryssä. Kalle oli tuumannut pettyneille kuvaajille, että "minkäs minä sille taisin, itsehän käskitte hiihtää nopeasti".

Kalle oli pienikokoinen ja kilpauransa aikoihin hän oli 169 cm pitkä ja painoi vain 60 kg. Kuopiossa 1898 kilpailun lääkäri sanoi Kallelle: "Ette te jaksa hiihtää, miesparka". Kalle vastasi: "Olen minä hiihtänyt ennenkin. Jos rupeaa väsyttämään niin minä herkiän". Kilpatoveriensa kanssa joskus hiihtäjän sopivasta koosta keskusteltuaan Kalle oli tuumannut, että "En ole häävi mutta hiihampa".

Erämiehenä Kalle oli pistämätön. Sanottiin, että se oli Kalle, joka metsästi ketut melkein sukupuuttoon kotiselkosiltaan. Oveluudessa Kalle voitti "Mikko Repolaisen", kun hän sopivaa linnunraatoa hiihtäen perässä vetäen teki hajujäljen kairasta kotipiirin nurkille, johon laittoi sitten ketun kohtaloksi koituneen myrkkysyötin. Eipähän tarvinnut Kallen kettua korvesta asti kantaa, se kun tuli sieltä aivan omin jaloin. Kalle pyysi ansoilla myös suuret määrät metsälintuja.

Kalle oli ammatiltaan maanviljelijä, mutta toimi myös lautanlaskijana Iijoella sekä uitto- ja metsätöissä. Kirvesmies- ja puutyöt sujuivat myös. Varsinainen taidonnäyte Kallelta oli oman suksimallin kehittäminen ja niiden valmistaminen. Lukuisat voittonsa Kalle hiihti itse tehdyillä suksilla ja sukset, joita myös "Iiläisiksi" kutsuttiin, palkittiin myös useissa aikansa näyttelyissä. Hän teki suksia myös myyntiin ja hiihtipä joku hänen kilpakumppaneistaankin Kallen tekemillä suksilla. Yhdet Kallen tekemät sukset ovat nähtävänä Iin kotiseutumuseossa.

Kilpahiihtouran lopetettuaan Kalle keskittyi maanviljelyyn, jota hän sitten harjoittikin elämänsä loppuun saakka. Kahdesta avioliitosta Kallelle syntyi yhteensä 15 lasta, joista yksi poika kaatui kansalaissodassa ja kaksi jatkosodassa. Kallesta polveutuvia elossa olevia jälkeläisiä on tällä hetkellä yli 500.


Kirjoittanut Jarmo Alasiurua

Vanhoja lehtijuttuja Kalle Jussilasta