Jakkukylän historiaa

Jakun koulun historiaa

JAKUN KOULUA VUODESTA 1899 

Koulun vaiheilta

Kun Suomi v. 1866 sai kansakouluasetuksen, kansanopetus oli Iijokilaaksossa lähes olematonta. Yli-Ii kuului Iin pitäjään. Lasten opetus kuului jo vanhastaan seurakuntien velvollisuuksiin. Lastenkouluja pitivät lukkarit. Kiertokoulut nähtiin Pohjois-Suomessa kansakoulujen kanssa rinnakkaisina, jonka vuoksi kiertokoulu usein lakkautettiin, kun kansakoulu perustettiin.

Kunnat perustivat pitkään harkittuaan koulun tai kaksi. Monet tyytyivät kiertokouluun, ja kansakouluja perustettiin varsinaisesti vasta 1890-luvulla. Tuolla vuosikymmenellä perustettiin Yli-Iihin kolme kansakoulua.


Kansakoulun perustaminen

Kylän nimi oli tuolloin Pirttitörmän kylä. Kyläläiset tulivat itse ns. vapaaehtoiseen kuntakokoukseen esittämään Pirttitörmän kylän kouluasiaa. Huomatuimpana henkilönä tässä asiassa on pidettävä silloista koko kunnan hoitajaa kirkonmies Kalle Ylijakkua.

Iin kuntakokous käsitteli asiaa 5.4., 9.7. ja 13.8.1899. Huhtikuun kokouksessa perustettiin Pirttitörmän kylän koulupiiri. Iin kuntakokouksen pöytäkirjan 1.§ kertoo seuraavaa: "Pirttitörmän kylän koulupiiriin tulisi kuulumaan koko Pirttitörmä, Karjalankylästä Jurvakaisen, Mannisen, Alatalon, Mikkolan ja Ylitalon talot ja niillä olevat mäkituvat sekä Laurilan ja Kukonlammen talot Pohjois-Iissä. Asukasluku tässä piirissä tekisi noin 650. Asukaslukuun katsoen tulisi tässä koulussa työskentelemään vain yksi opettaja. Koulun paikaksi on esitetty joko Juusolan ja Kuopion seudut eteläpuolella jokea tahi Näppälän putaan itäinen törmä pohjoispuolella jokea. Tässä piirissä jäisi ainoastaan yksi asukas Mannisen maalla ja kolme mäkitupaa Ylitalon maalla ulkopuolelle viiden kilometrin matkaa koulupaikasta."

Heinäkuun kokouksessa Iin kuntakokous päätti koulun paikan ostosta, opettajan saamisesta, välineiden hankinnasta ja valtionavun anomisesta Pirttitörmän kylän kansakoululle. Koulun paikasi ei saatu vuokrattua huoneita. Kokous päätti seuraavaa: "Koska Pirttitörmän kylässä ei ole ollut saatavana koululle sopivia huoneita vuokrata, niin päätettiin yksimielisesti ostaa mainitun kylän kouluksi Talokas Juho Alajakun omistama maa ja kartano 6000 Smk:n kauppasummasta." Koska Pirttitörmän kylällä ei tuolloin ollut vielä varsinaista johtokuntaa, valtuutettiin Etelä- tai Pohjois-Iin kylän johtokunta julistamaan avoimeksi väliaikaisen "opettajattaren" virka ja valitsemaan "opettajatar" Pirttitörmän kouluun. Sama johtokunta valtuutettiin tilaamaan koululle tarvittavat kirjat, vihkot sekä muut tarvittavat välineet.

Kuntakokous päätti pyytää Suomen valtionvaroista 10000 markan suuruista valtionapua Pirttitörmän, Tannilan ja Oijärven kyliin uusien kansakoulujen perustamista ja rakentamista varten.

Elokuun kokouksessa valittiin ja valtuutettiin rehtori K.R. Weijola kunnan puolesta tekemään Talokas Juho Alajakun kanssa maan kauppakirjat sekä maksuehdot ym. siihen kuuluvaa asiaa.


Ensimmäinen koulu

Ensimmäinen koulu oli nykyisen paikalla. Luokkana toimi talon iso pirtti ja opettajan asuntona kaksi kamaria ja keittiö. Eteinen oli opettajalle ja oppilaille yhteinen. Rakennuksessa tehtiin vain pieniä korjauksia, ja niin se hyvin sopi kouluksi. 24 vuotta vanhemmalta Kauppilan koululta Iistä otettiin mallia ja koulu järjestettiin kuntoon. Kyläläiset tekivät itse pulpetit, millaiset olivat kuulleet kouluilla olevan.

Kouluajatuksella oli sekä kannattajia että vastustajia:

Kannattajia olivat mm. ensimmäiset johtokunnan jäsenet - Jaakko Paaso, Heikki Kleemola, Juho Jakku, Juho Niemelä, Heikki Ylitalo ja Johan Maalismaa. Näiden lisäksi koulun kannattajia olivat Ylijakun silloiset miehet - Kalle Jakku, Pekka Maalismaa ja vieläpä vanhaisäntäkin (Jakun kirkonmies).

Koulun vastustajia oli myös runsaasti. Ajateltiin, ettei koulua tarvita näissä oloissa. Työmiehiä täällä tarvitaan, ei herroja. Ensimmäiset oppilaat kuulivat usein sanottavan, että -"Siellä Jakun törmällä niitä herrojen alkuja kasvaa."


Ensimmäinen koulupäivä

Koulun alkamispäivänä äidit ja isät toivat itse lapsensa kouluun. He olivat kertoneet itsekin mielenkiinnolla tulleensa katsomaan uutta koulua ja opettaja Alma Granqvistia sekä seuraamaan koulun alkamista ja järjestystä. Eräs isä oli muistellut ensimmäistä päivää mm. näin:- " Opettaja sanoi, ettei koulusta saa olla pois muiden syiden kuin sairauden vuoksi. Kyllä se tuntui kummalta, että joka päiväkö lapsi-raukat saavat lähteä."


Ensimmäisen koulun oppilaista

Ensimmäisenä vuonna tuli kouluun 20 oppilasta. Näistä vain 10 suoritti koulun oppimäärän. Kouluun tuloon ja keskeytykseen vaikuttivat monet tekijät: joen ylikulku, pitkät matkat ja kotityöt.

Eräs jakkukyläläinen oli kertonut - "Olin juuri kouluiässä, kun koulu perustettiin. Mieleni teki kovasti kouluun. Olin vanhin lapsista, eikä isä voinut luovuttaa minua hevosmiehen virasta. Lupasi vaan, että käykööt sitten nuoremmat."

Toinen kertoi: - "Aloitti se Hilda-siskokin sen koulun. Yhden vuoden sai käydä. Kun toisena vuonna olisi taas pitänyt ostaa vihkoja, kyniä ym., ja niihin olisi pitänyt olla 1 mk 20 p, ei isä antanut. Liekö tuolla rahaa ollutkaan."

Eräs mies oli myöhemmin koululla käydessään tuumannut: - "Olisi pitänyt minunkin käydä tämä kansakoulu, että olisin viisaampi. Aloitin minäkin koulun. Kerran sitten jäin arestiin, enkä sen jälkeen enää halunnut mennä kouluun. Oli kumma, etteivät äiti ja isäkään minua pakottaneet. Vanhempana olen nyt saanut katua, etten ole koulua käynyt."

Ensimmäinen kouluvuosi oli kyläläisille mieleenpainuva. Päiväkoulu ei riittänyt, vaan kaikille opinhaluisille pidettiin iltakoulua. Juhlien ja illanviettojen avulla hankittiin varat harmoonin ostoa varten.

Näissä olosuhteissa koulu toimi 16 vuotta.


Koulun laajennus ja uusi koulupiirijako

Vuonna 1915 tätä ensimmäistä koulua laajennettiin. Entisen luokan päähän rakennettiin uusi luokkahuone ja veranto (eteinen). Vanha luokka jäi käsityö- ja voimistelusaliksi sekä oppilaseteiseksi.

Vuonna 1920 oppilaita oli 50-60. Opettajia oli vain yksi. Tuolloin kunnan puolelta tehtiin uusi koulupiirijako ja Karjalankylään perustettiin oma koulu, johon karjalankyläläiset saivat mennä.

Vuonna 1935 Yli-Iin ollessa jo omana pitäjänä katsottiin Jakun koulupiiri joen vuoksi liian vaikeakulkuiseksi ja laajaksi. Ylipää erotettiin omaksi koulupiiriksi. Räihä jäi Jakun koulupiirin ylärajaksi ja Iin pitäjän raja alarajaksi.


Alakoulun perustaminen

Vuonna 1937 koulun laajetessa perustettiin Maalismaan koulun kanssa liikkuva 18-viikkoinen alakoulu. Koko lukukausi oli vuoroin Maalismaassa, vuoroin Jakkukylässä. Jakussa se sijoitettiin vanhaan luokkaan. Opettajan asunnoksi vuokrattiin Arvid Partasen kamari.

Vuonna 1941 tämä koulumuoto muuttui 36-viikkoiseksi kiinteäksi alakouluksi.


Koulun palo

Oli joulukuun 11. päivän vastainen pakkasyö vuonna 1941. Pakkasen vuoksi luokkien peltikuorilla varustettuja muureja oli lämmitetty oikein kunnolla. Tämän seurauksena uunin ja seinän väliin heitellyt paperit syttyivät palamaan ja koulu paloi perustuksiaan myöten. Samoin paloi yläkoulun opettajan Laura Hautajärven omaisuus. Jakkukylä oli nyt vailla koulurakennusta.


Koulu vuokratiloissa joen eteläpuolella

Palon jälkeen kevätlukukaudeksi 1942 vuokrattiin kouluksi Kalle Jaaran pirtti. Siinä pidettiin vuorokouluna alakoulua ja yläkoulua. Yläkoulun opettajan asunnoksi vuokrattiin Juuso Hekkalan kamari.

Ote vuosikertomuksesta lukuvuodelta 1941-42 kertoo palon jälkeisestä tilanteesta koulussa:" Käsityötarpeiden niukkuuden vuoksi ei alakoulussa ole voitu tehdä käsitöitä. Käsityötunnit on käytetty laskennon ja äidinkielen harjoitukseen."

"Yläkoulussa kirjojen ja koulutarpeiden puuttuessa on kevätlukukauden alussa tunnit järjestetty sen mukaan, mitä koulutarpeita on saatu toisilta kouluilta. Käsityötunnit on käytetty kuten alakoulussa."

Syksyllä 1942 vuokrattiin Jaakko Jussilan omistama talo (nyk. Eero Jussilan) viideksi vuodeksi. Siinä pidettiin vuorokouluna alakoulua ja yläkoulua. Yläkoulun opettajan asuntona oli saman talon kamari. Alakoulun opettaja oli paikkakuntalainen, eikä tarvinnut vuokra-asuntoa.

Vuorokoulusta esimerkkinä ote lukuvuoden 1942-43 työsuunnitelmasta ja päiväkirjasta kertoo, että alakoulussa syyslukukausi alkoi elokuun 25. päivä ja yläkoulussa myöhemmin lokakuun 1. päivä. Molemmat päättyivät joulukuun 21. päivä. Syksyllä alakoulua pidettiin klo. 9-13. Kun yläkoulu alkoi lokakuussa, sitä pidettiin aluksi 8-13, myöhemmin 9-14 ja joulukuussa 10-15. Tuona aikana alakoulua pidettiin iltapäivällä 13-17. Myöhemmin marraskuussa lopetettiin tuntia aikaisemmin. Joulukuussa alakouluakin pidettiin aamupäivällä 10-14 Matti Jaaran talossa, mikä vuokrattiin pimeimmäksi ajaksi alakouluksi. Kevätlukukaudella vuoroteltiin samalla tavalla - toiset aamupäivällä ja toiset iltapäivällä.

Syksyllä 1943 vuokrattiin Matti Jaaran perikunnan talo alakoulua varten. Syksyllä 1945 vuokrattiin Heikki Jaaran perikunnan talo alakouluksi (nyk. Einari Jaaran talo). Siinä oli myös alakoulun opettajan asunto.


Uusi koulu nykyiselle paikalle

Helmikuussa 1945 johtokunta kiirehti uuden koulun suunnittelua ja rakennuspuiden hankkimista. Piirustukset tilattiin. Ne hyväksyttiin ja syksyllä 1945 hankittiin puita uuden koulun hirsiä varten. Urakan sai ainoa tarjouksen esittäjä Wäinö Markus. Urakkasumma oli 1 000 000 mk (1milj.)

Kunnanvaltuusto määräsi johtokunnan toimimaan Jakun koulun rakennuslautakuntana. Rakennustöiden valvojina toimivat Aukusti Jaara ja Juho Räihä. Uuden rakennuksen paikkaa siirrettiin kolme metriä pihalle päin ja kaksi metriä puutarhaan päin. Koulun piti valmistua 1.8.1947 mennessä. Kesällä rakennustyöt seisoivat tarvikkeiden puutteessa.

Uusi koulu valmistui vasta syksyllä. Koulussa oli kaksi luokkaa, eteinen, keittola ja kaksi opettajan asuntoa. Koulun vihkiäisiä vietettiin 23.11.1947. Vihkiäispuheen piti kirkkoherra Eino Eskola.

Palon jälkeen koulun toimintaa vaikeutti koulukaluston ja opetusvälineiden puute, koska sodan jälkeen kaikkea oli vaikea saada.


Koulun laajennuksen ja saneerauksen suunnittelua yli 30 vuotta

Kun uusi koulu oli ollut toiminnassa 10 vuotta, johtokunta alkoi suunnitella koulun laajennusta ja saneerausta. Johtokunta (välillä kouluneuvosto) otti asian yhä uudelleen ja uudelleen esille. Niinpä vuosien ja vuosikymmenten aikana Jakun koululle on tehty lähes kaikki johtokuntien pyytämät tarpeelliset laajennukset ja saneeraukset:

Vuonna 1965 saatiin öljylämmitys ja vahtimestarin asunto.

Vuonna 1982 koulun tilat peruskorjattiin. Alakerran asunnosta tehtiin kolmas luokka, keittola, opettajainhuone ja pienopetustila.

Vuonna 1992 valmistui koulun 1.laajennusvaihe, mikä käsitti liikuntasalin, WC - , pukuhuone - ja suihkutilat sekä aulan.

Vuonna 1993 laajennuksen ja saneerauksen 2.vaiheessa valmistui kaksi luokkaa, uusi opettajainhuone, monistus - ja varastohuone, käytävä sekä keittiön laajennus ja saneeraus.

Vuonna 1996 yläkerran asunnon kolme huonetta saatiin opetuskäyttöön ATK - luokaksi ja kahdeksi pienopetustilaksi.

Vuonna 1999 yläkerran keittiöön sijoitettiin kylätoimikunnan suunnittelema tietotupa.

(Elma Tumelius: Osa historiikista Jakun koulun 100-vuotisjuhlassa 1999)


2000-luvulle

Koulu sai uuden teknisentyön- sekä pienryhmätilan vuonna 2004. Käytössä olleesta teknisentyön tilasta kouluun saatiin tieto- ja viestintätekniikan luokka. Lisäksi laajennettiin liikuntasalin varastotilaa.

Koulun oppilasmäärä kävi pienimmillään vuosina 1981-1982, jolloin oppilaita oli 21. Vuosikymmenen lopulla oppilasmäärä kasvoi voimakkaasti ja pysyi tasaisena aina vuoteen 2006 asti, enimmillään koulussa oli 89 oppilasta. Asiaan vaikutti myös esikoulun aloittaminen 1995.

Nykyisessä koulussa on 62 oppilasta ja kolme luokanopettajaa sekä erityis- ja esikoulunopettajat. Koululla on Yli-Iin koulun kanssa yhteinen rehtori. Kylään on muuttanut viime vuosina taas uusia perheitä, joten oppilasmäärässä ei odoteta laskua.

Vuosien saatossa koulun perustehtävä opetus- ja kasvatustyö on pysynyt samana. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana kehitys on kuitenkin ollut varsin nopeaa. Opetus- ja opiskeluvälineinä on yhä enenevässä määrin käytössä tieto- ja viestintäteknisiä laitteita- ja opetusohjelmia. Myös oppilaan saaman tuen määrä on kasvanut. Oppilaalla on oikeus tarvittaessa erityis- ja tukiopetukseen, kouluun on saatu kuraattorin palvelut sekä koulunkäynninohjaaja ja kouluavustaja. Yli-Iin koulujen yhteinen oppilashuoltotyöryhmä kokoontuu säännöllisesti. Vuosittain käydään kodin ja koulun kanssa arviointikeskusteluja oppilaan etenemisestä. Yhdysluokille tarpeelliset jakotunnit antavat opettajalle aikaa opetukseen.

Vireän vanhuksemme - Jakun koulun toimintaan ovat kuuluneet myös leirikoulu- ja kummioppilastoiminta, lehtiprojektit, Comenius-projekti, KivaKoulu -ohjelma, vuosittaiset uimaopetusviikot ja erilaiset tapahtumat, vierailut ja retket. Kuluvan lukuvuoden aikana koulussa aloitetaan kestävän kehityksen ja ympäristökasvatuksen Vihreä lippu-ohjelma.

Jakun koulu kuuluu uudessa Oulussa itäiseen alueeseen ja meillä on myös aluerehtori. Uuden Oulun myötä koulun johtokunnan toiminta loppui ja kouluun on perustettu huoltajista ja koulun henkilökunnan edustajista koottu Koti-Koulutoimikunta. Jakkukylässä huoltajien ja koulun henkilökunnan välillä on aina ollut aktiivista yhteistoimintaa, vanhemmat ovat osallistuneet koulun toimintoihin ja koteja on ollut helppo lähestyä. Jakun koulu on tuttu ja turvallinen koko kylän koulu, jossa niin pienemmät kuin isommatkin oppijat esikoululaisista kuudesluokkalaisiin saavat eväitä kasvuunsa yksilöinä ja ryhmän jäseninä.

Helena Saija

Jakkukylän Porilla toimineen Ab Maalismaa Oy:n histoariaa

Iin Jakkukylän itäreunalla sijaitsevan Räihänniemen Porilla toimi 1920-luvulla Ab Maalismaa Oy -niminen yhtiö, joka harjoitti paperin valmistukseen käytetyn kuusipuutavaran vientiä omistajalleen Belgiaan ja suunnitteli voimalaitoksen rakentamista Maalismaan koskiin ja sellutehtaan rakentamista Räihänniemelle tai Iin aseman seutuville. Yhtiö kuitenkin vetäytyi hankkeesta sen suurten kustannusten ja riskien vuoksi. Yhtiön toiminta päättyi 1927, kun se ei enää saanut ostettua Metsähallitukselta uusia hakkuuoikeuksia. 

Yhtiön alku ajoittuu syksyyn 1916, jolloin Porvoolainen mutta 1910-luvun lopulla Ouluun muuttanut metsänhoitaja Gösta Antell ja oululainen varatuomari Lennart Lagerlöf olivat jo 29.12.1916 tehdyllä kauppakirjalla ostaneet koskiosuuksia kymmeniltä Pirttitörmän jakokuntaan kuuluvilta tiloilta.

Varsinainen Ab Maalismaa Oy:n perustava kokous pidettiin Helsingissä keväällä 1917. Yhtiön perustivat varatuomari Georg Ehrnrooth, pankinjohtaja Axel Ehrnrooth (veljeksiä), johtaja Leopold Lerche ja metsänhoitaja Gösta Antell. Näistä Georg Ehrnrooth toimi yhtiön toimitusjohtajana.

Yhtiön toiminta-ajatuksena oli Iijoella sekä muualla Suomessa ostaa koskia sekä koskien tekniseen hyötykäyttöön soveltuvia ranta-alueita sekä harjoittaa puunjalostusteollisuutta sekä puutavaran että paperivalmisteiden kauppaa ja vientiä. 

Perustajat kuitenkin myivät Maalismaa-yhtiön kaikki 360 osaketta belgialaiselle Anciens Etablishment de Nayer S/A -yhtiölle (jatkossa lyhyesti AEN) 11.1.1921 tapahtuneessa kaupassa. Anciens Etablishment de Nayer (AEN) oli belgialainen, Willebroekin kaupungissa toiminut perheyritys. Sen perustaja Louis de Nayer (1828 - 1902) rakensi ensin sellu- ja paperitehtaan Willebroekiin 1860. Yhtiön toiminta ja tuotanto laajenivat voimakkaasti ja yhtiö työllisti parhaimmillaan puolitoistatuhatta työntekijää. Raaka-aine piti tuoda ulkomailta, sillä Belgiassa ei ollut metsiä. Siksi suomalaisen puutavarayhtiön hankkiminen sopi osaltaan hyvin AEN:n raaka-ainehuollon turvaamiseen. 

Kevään 1921 neuvotteluiden päätteeksi Maalismaa-yhtiö ja Suomen Metsähallitus tekivät 30.5.1921 sopimuksen, että Maalismaa-yhtiö sai ostaa yhteensä 300 000 k-m3 kuusipuuta Metsähallituksen Iin, Simon ja Yli-Simon metsistä keskimäärin 75000 k-m3 /v ja koko hakkuuoikeuden tuli olla käytetty 15.4.1925 mennessä. Metsähallituksella oli oikeus määrätä, missä hakkuita minäkin vuonna sai tehdä, mutta leimikoiden tuli aina sijaita korkeintaan 10 km:n päässä lähimmästä uittokelpoisesta väylästä. Lisäksi puun hinta oli kalliimpaa, jos se oli tietyn maksimietäisyyden päässä lähimmästä uittokelpoisesta vesistöstä. 

Kesällä 1923 Maalismaa-yhtiö teki Metsähallitukselle anomuksen, että yhtiö saisi kahden vuoden lisäajan sopimukseen mukaisen puumäärän hakkuuseen ja puiden poiskuljettamiseen. Metsähallitus antoi kuitenkin 17.8.1923 päivätyssä kirjeessään vain puolet eli yhden lisävuoden. Eli Maalismaa-yhtiön tuli hakata ja kuljettaa pois 300 000 km3 :n kokonaismäärä 15.4.1926 mennessä. Sopimuksessa oli ehdot mm. hakattavan puun mitoille, hinnalle, puumäärin mittaamiselle ja maksuehdoille. Mutta merkittävin ehto oli kauppakirjan pykälä 12, jonka mukaan Maalismaa-yhtiön piti 1.6.1922 mennessä aloittaa käytännön toimet puuhiomon eli mekaanista sellua valmistavan tehtaan rakentamiseksi Iijoen varteen ja että vähintään neljäsosa hakkuusopimuksen mukaisesta puumäärästä (0,25 x 300 000 k-m3 eli 75 000 km3 ) piti jalostaa selluksi kyseisessä tehtaassa. Saman pykälän mukaan yhtiö sai viedä loput (3/4) vientiin eli käytännössä emoyhtiölleen ilman tulli- tai vientimaksuja. 

Kevään 1922 jättitulvan vauhdittamana yhtiön teetti uuden yleissuunnitelman sekä kustannus- ja kannattavuusarvion voimalaitoksen ja sellutehtaan rakentamiselle. Saatu selvitys vahvisti Maalismaa-yhtiön ja AEN:n näkemystä, ettei voimalaitoksen ja puuhiomon rakentaminen ollut taloudellisesti kannattavaa ja teknisestikään Maalismaa ei näyttänyt hyvältä sijoituspaikalta. Niinpä yhtiö halusi vetäytyä Metsähallituksen kanssa sovitusta velvoitteestaan rakentaa puuhiomo Maalismaahan ja lähetti sen sisältöisen kirjeen Metsähallitukselle. 

Maatalousministeriön lausunnossa 9.8.1922 oli suostuttu em. ehdotukseen mutta ehdolla, että Metsähallitukselle hakkuusopimuksessa sovittu jatkovelvoite myydä Maalismaayhtiölle vuosina 1925 -1931 vuosittain 75 000 k-m3 paperipuuta samalla perutaan. 

Yhtiö hakkasi Metsähallituksen osoittamia leimikoita pääasiassa Pudasjärven ja Taivalkosken alueella. Hakatut paperipuut katkottiin ja kuorittiin metsissä ja siirrettiin hevosvoimin lähimpien uittokelpoisten purojen ja jokien varsille, joista ne sitten keväisin ja kesäisin uitettiin Iijokea myöten Iihin. Iissä puut hinattiin erottelulta Röytän saarelle, jossa tehtiin puiden lastaus Belgiaan lähteviin laivoihin. Kaikkiaan Maalismaa-yhtiö laivasi 77 laivallista puuta Belgiaan ja lähes kaikki lastattiin Iin Röytässä. 

Maalismaa-yhtiö yritti vielä keväällä 1927 neuvotella puukaupoista Metsähallituksen kanssa mutta tuloksetta, sillä Metsähallitus halusi myydä hakkuuoikeuksia vain suomalaiselle metsäteollisuudelle. Kun paperipuuta ei ollut riittävästi yksityisiltäkään metsänomistajilta tarjolla, päätti Maalismaa-yhtiön johto maaliskuussa 1927 lopettaa koko yhtiön toiminnan. 

Lopettamispäätöksen jälkeen yhtiön omaisuus myytiin ja henkilöstö irtisanottiin. Viimeinen yhtiöstä palkkaa saanut henkilö oli konttoristina ja kielenkääntäjänä toiminut "Porin Neiti" Eva Hindström. Hän muutti vuoden 1927 lopussa Helsinkiin mutta palasi jo 1928 takaisin Porille eläen siellä 1960-luvun puoliväliin saakka. 

Tämän yhteenvedon on kirjoittanut Jarmo Alasiurua, joka on myös julkaissut kyseisestä yhtiöstä ja sen toiminnasta kertovan kirjan "Ab Maalismaa Oy".


Pääsivut